Marraskuu, kuoleman kuu

Aamulla taivaanrantaan kohoaa tumma pumpulipilvi. Taivaankannen harmaa pilkkumi on koristettu kultaisella reunalla. Haudoilla palavat kynttilät. Seppeleet kiertyvät suruun. Pyhäinmiestenpäivä ja vainajien. Valkoinen lumi. Anteeksianto. Rakkaus uskoo kaiken, mitä se osaa toivoa.

Marraskuu, kuoleman kuu

Kaivinkone ulisee rinnetyömaalla. Se on kasvua, jota ei synny, kun aurinko maalaa mäntyjen rungot punaisiksi ja julistaa uuden päivän. Mitä se muka kannattaa? To bring you sunshine. Kiitos Harding Gunnar Virta. Kissa kasvattaa hiirtä kellarin loukossa ja perunat haisevat perunoilta. Se on maailman paras tuoksu. Siitä pitäisi tehdä hajuvettä. Lotossa oli kaksi oikein eikä yhtään lisänumeroa.

Marraskuu, kuoleman kuu

Meillä vieraili viime yönä vanha nainen, jolla oli jalassa vihreät sukat ja vasemmassa sukassa isovarpaan kohdalla reikä. Nainen saapui kolmen palvelijansa kanssa. Miehet kantoivat painavia laukkuja. Ensimmäisenä tullut oikaisi sohvalle ja nukahti heti. Kaksi muuta jäi kynnykselle seisomaan. Vanha nainen heristi nyrkkiään ja sanoi: Herää perkele!

Marraskuu, kuoleman kuu

Minä haluaisin vanhentua vähentymättä. Ei meikkejä, ei tukanlaittoa eikä koreita vaatteita. Tahtoisin olla karsitulla tavalla kaunis. Haluaisin, että henki minussa veisi voiton materiasta. Haluan tulla vanhaksi. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä täydemmin ja leppymättömämmin haluan tulla omaksi itsekseni.

Marraskuu, kuoleman kuu

Söin tänään aamiaiseksi kolme appelsiinin siementä.
Puin ylleni surullisimman puseroni.
Ikkunan takana koivussa on enää muutama keltainen lehti.
Metsä on muuttunut vihreäksi jälleen.
Talitiainen koputtaa ikkunaan pakkasten tuloa.

Vanhukset haisevat unohdukselle, sanoi lapsi.

Minä olen enemmistö.

Minä en pelkää katsoa
tiikeriä silmiin,
koska tiedän:
tiikeri on minä on tiikeri.
Olemme samaa olemusta
ja meillä on tahto.

Minä olen alku ja loppu.

Uni kaukaisin kaikista maista

Iltapäivän kolmas tunti,
kauhein kaikista:
Kun on liian myöhäistä,
aloittaa.
Kun on liian aikaista,
lopettaa.

Kun kaikki on turhaa
ja todelliset teot
karisevat unohduksen
pohjattomaan laariin.

Imperfekti on kuukausista julmin.