Minä olen enemmistö.

Minä en pelkää katsoa
tiikeriä silmiin,
koska tiedän:
tiikeri on minä on tiikeri.
Olemme samaa olemusta
ja meillä on tahto.

Minä olen alku ja loppu.

Uni kaukaisin kaikista maista

Iltapäivän kolmas tunti,
kauhein kaikista:
Kun on liian myöhäistä,
aloittaa.
Kun on liian aikaista,
lopettaa.

Kun kaikki on turhaa
ja todelliset teot
karisevat unohduksen
pohjattomaan laariin.

Imperfekti on kuukausista julmin.

Tammikuu

Pakkasen purema kiulukka
kurkottaa piikkisessä varressaan
kuin ikäneidon suppusuu
valmiina suudelmaan.

Kylmä tuuli viheltää
korvani juuressa:
”Älä pelkää”, se sanoo:
”Viisaus tulee Herralta,
hän antaa tiedon ja ymmärryksen.”
(Sananl. 2:6)

Mäntyjen oksat paiskovat
lumipeitteitään
pitkin pientareita.

Aurinko nauraa
kuolemaa pelkäämättä.

Näin minä kuolin

Saan pääni pinnalle,
henkeä en.

Niin se käy.

Viimeiselle matkalle
vain kevyt kantamus,
niin kevyt, ettei mitään.

Kusadasin taivas

Kusadasin taivas

Anatolian pölyisellä tiellä
poika taluttaa sokeaa vanhusta.
Mies tarttuu käteeni,
puhuu pitkään ja minä
ymmärrän vain hänen
hampaattoman naurunsa.

Kusadasin taivaan korkeuksissa
lintujen parvet muuttavat
muotoaan, muuttavat
etelään, muuttavat
muotoaan etelään.

Aurinko paahtaa Anatolian
pölyistä tietä. Pinjat tuoksuvat.
Koirat kisaavat isäntiä vailla.
Anatolian aurinko paahtaa
pölyistä tietä.

Kohotan katseeni korkeuksiin.

Ei mitään, ei mitään, ei mitään.
Ei mitään, ei mitään, ei mitään.
Ei mitään, ei mitään, ei mitään.
Ei kerta kaikkiaan mitään.

Kaija Olin-Arvola
21.1.2010

Kaikkien ihmisten kyynelet ovat yhtä suolaisia.
Tuska ja kärsimys kaikilla sama.
Vaikka varmaankin, näin luulen,
rikkailla tuskaa on enemmän
ja se on pienesti jalompaa.

Vain se merkitsee, mitä itse olet itsellesi.